Eilen aamuna heräsin yhdentoista aikoihin siihen, kun pikkusiskoni hyppää sänkyyni ja kömpii peittoni alle. Hän avaa yleensä huoneeni oven ensimmäistä kertaa siihen aikaan, kun hän kokee kellon olevan jo niin paljon, että kaikkien tulisi jo olla hereillä. Joskus hän vain nauraa, halailee tai napsauttaa televisiosta lastenohjelmat. Olemme hetken sängyssä ennen kuin nousen aamupalalle.
Tänä aamuna kelloni soi seitsemän jälkeen. Annan itselleni luvan olla vielä hetken sängyssä ennen kuin nousen kiireesti suihkuun ja juomaan kylmää appelsiinimehua. Puen, laitan itseni ja lähden kävellen kouluun kuunnellen musiikkia.
Siis sitä vaan, että rakastan rauhallisia aamuja.
Tästä blogista mä tykkään ja paljon!
VastaaPoista