Jos taivas on myöhemmin kirkas

Tänään olen herännyt auringonpaisteeseen. Auringosta yritin saada puhtia tehdä kasan koulutehtäviä. Jos selviän tulevasta viikosta ilman stressiä, olen onnellinen. Onneksi minun Jesseni on piristänyt minua monta tuntia: olen saanut tänään varmaan enemmän tekstiviestejä kuin koko edeltävänä kuukautena.

Vastapäisessä asunnossa asusteleva on liimannut ikkunaan muistilappuja. Minun muistilapuissani lukisi ehkä, että ole ahkera.

Minulla on tänään niin monta syytä odottaa perjantaita, että olen hyvin iloinen.

Käy Muumilaaksoon

Rakkautta on Muumilaakson tarinoita -maraton.

Iloisuusasioita

Tänään minua on ilostuttanut tuon luokan seinään ilmestyneen lapun lisäksi iso vesiväripaketti, uudet kiiltävät kolikot, toisilta saama kannustus, tonnikalasalaatti, mielialan kohoaminen, monen kynttilän polttaminen yhtä aikaa sekä lempimusiikin mukana laulaminen.

Ne tämän päivän lempimusiikit ovat:

Norah Jones-Chasing Pirates

Ellie Goulding-Your Song

Ellie Goulding-Writer

Cat Power-The Greatest

Damien Rice-The Blower's Daughter

Robbie Williams-I will talk and Hollywood will listen

Aion vielä tänään nähdä sut

Rakkautta on sanonta "tärkeät asiat eivät näy silmällä".

Minun tulevaisuus

Minä olen haaveillut. Olen haaveillut tulevaisuudesta.

Tahdon tulevaisuuteni olevan pullantuoksuinen, eloisa sekä kaunis. Tahdon myös turvallisen arjen, mutta silti toteuttaa itseäni. Tahdon onnellisen yhdessäolon.

Minä tahdon asua maaseudun rauhassa hienossa puutalossa, jossa on parveke. Sen talon pihalla on paljon koivuja ja vaahteroita. Talossa on hienot puulattiat ja valkoiset ikkunakehykset. Valkoiset pinnat kuviotapeteilla ja huoneiden korkeus on kolme metriä, kuten sinun huoneesi on nyt. Takkatuli, joka on tehty hyvän tuoksuisista mäntyhaloista.

Minun kotonani tuoksuu pullalta ja puhtaalta vauvalta. Siellä syödään uusia perunoita voin ja tillin kanssa. Minun kotonani tehdään ruisleipää ja pullataikina nousee niin kuín pitääkin.

Lapsilleni annan vanhoja nimiä ja he leikkivät vanhoja leikkejä, kuten Twistiä ja kymmenen tikkua laudalla. Lapseni yrittävät kävellä kadulla astumatta halkemien päälle. Lapseni syövät höyryävän kuumia uunituoreita leipiä ja keräävät metsämansikoita takapihalta. He ripustavat kotimme seinille piirustuksiaan ja nukahtavat vanhempien antamien monien pusujen jälkeen tilkkutäkkien alle.

Sitten illalla me vietämme kahdestaan aikaa, sinä ja minä. Kuulen, kuinka kuiskaat käpertyessämme peiton alle, Rakastan sinua. Ja minä vastaan sinulle, että rakastan sinua myös. Me rakastumme aina uudelleen toisiimme.

Lauantaisin me (minä, sinä, lapsemme ja hellyydenkipeä kissamme) syömme kinkku-juusto-voileipiä vuoteessa. Ja ne meidän valkoiset ikkunakehykset helisevät meidän naurustamme.

Rautatieasemalla

Rakkautta ovat katukahvilat, joissa voi katsella kadulla käveleviä ihmisiä ja haaveilla tulevaisuudesta.

Minusta tulee kummi

Rakkautta on vauvan tuoksu.

Tarina pienestä muurahaisesta

Illalla pikkusiskoni tuli luokseni pieni sydänkuvioinen rasia mukanaan ja sanoi: "Heli, mulla on uusi lemmikki. Se on muurahainen."

Kadulla seisoo poikia, etsin sua katseella

Rakkautta on syödä köyhiäritareita mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa.

Tänään päivällä yritin piiloutua todellisuudelta viettämällä aikaa peiton alla ja kuuntelemalla Robert Pattinsonia. Let me sing ja Never think ah.

Pikkusisko halusi, että tekisin hänelle yksitoista synttärikutsua. Yksinkertaisia sellaisia, koska käteni kipeytyi jo tuosta määrästä. Pienempi pikkusisko ajatteli sitten vähentää työni määrää: Hän istui lattialle kädet ojossa ja sanoi haluavansa kaikki roskat tähän.

Minulla on koko ajan sellainen tunne, että olisin unohtanut jotain.

Tää valo on samanlaista kuin se joka valaisi huoneen

Tänään heräsin aikaisin auringon valoon, joka pilkisti sälekaihtimien välistä seinille. Ajattelin käydä kirpputorilla, jossa en ole käynyt pitkään aikaa vain 2,8km välimatkasta huolimatta. Sitä ennen oli pakko käydä taas kirjakaupassa. Ostin paljon hienoja korttipohjia: valkoisia, vaalean ruskeita ja hailakan keltaisia. Poikkesin tavoistani ja ostin myös vihreän sävyisiä pohjia, joissa on hentoja uurteita. Kirpputorilta hain mukaani Heath Ledgerin tähdittämän elokuvan Candy. Matkalla oli ostettava vielä kotitekoista mustikkamehua sekä omenapiirakkaa. Tuo mustikkamehu on iso rakkaus: Se maistuu täydellisesti mustikoilta aivan kuin juuri poimitut mustikat, joita napsii niiden keräilyn lomassa.

Mutta nyt minä päästin sen kauniin päivän käsistäni. Käperryn peittoni alle ja tunnen, kuinka kovasti päätäni särkee. Toivon, että joku tulisi tänne ja sanoisi kyllä se siitä. Täällä on hiljaista.

Mustana maidolla kylmänä kuumana

Tänään ruokasalissa edessäni istui ujo poika. Tomaateista ja vesimeloneista hän poisti kaikki siemenet. Pöydällä olevasta ketsuppipurkista hän pyyhki lautasliinallaan ketsupista roiskuneet pisarat. Höyryävän kuumaa teetä hän joi silmät kiinni aivan kuin hän olisi ollut jossain ihan muualla. Vieressäni istuva nainen herätteli keskustelua välillemme, mutta minä olen toinen ujo ihminen, joten jonkin ajan päästä meidän kolmen keskustelu päättyi rauhalliseen hiljaisuuteen. Se hiljaisuus ei ollut vaivautunutta, onneksi. Mutta sitten minä söin jälkiruokaani ja poika yhtäkkiä kysyi, että onko se hyvää.

Ajattelin, että olisi mukavaa, että täällä on myös muita minun ikäisiäni. Kahvitauolla muuten puhutaan ainoastaan sellaisia asioita, joista minäkin ehkä puhun kymmenen, parinkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä.

Jos pystyisin, lintuja kuuntelisin

Tänään on ollut kaunis päivä.

Aamulla herätin pikkusiskoni puuhakirjalla, koska hänellä oli nimipäivät. Töissä autossa ollessani aurinko paistoi suoraan silmiini, mutta annoin sen paistaa, koska siinä hetkessä oli lämmin olla. Olen opetellut juomaan kahvia, jotta voin osallistua töissä suuriin sosiaalisiin tapahtumiin eli kahvitaukoihin. Päivällä luin pikkusiskolleni sadun ja hänen päänsä painautui olkapäälleni. Sitten pikkusiskoni luki satuja minulle. Olen hakenut kaapin perältä valkoiset työvaatteeni ja laskostanut ne jo pöydälleni, sillä odotan ensiviikkoa. Illalla kaivoin vanhat cd-levy kokoelmani ja olen kuunnellut niitä laulaen hiljaa mukana. Tietenkään tästä päivästä ei puuttunut myöskään postikortit eikä kylmä ananasmehu.

Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse

Yksi päivä ostin kaupasta kirjan, jota kuvailtiin tuolla otsikossa olevalla tekstillä. Kirja on täynnä tyhjiä valkoisia sivuja, jotka aion täyttää piirustuksillani, jotka otan erilaisista lastenkirjoista sekä samantyyppisistä ohjelmista. Aion tehdä siitä inspiraatiokirjan ja kirjoittaa kuviin liittyviä sanoja ja lauseita.

Jesse, silloin kun me yksi päivä puhuimme puhelimessa ja minä sanoin, että piirrän samalla tähän kirjaan. Ja sinä kysyit, että mitä minä piirrän ja minä vastasin, että näytän joskus. Nyt minä näytin ne kuvat, jotka piirsin sen puhelun aikana.

Voisin astua sisälle ja käydä taloksi

Täällä olemme neljätoista vuotiaan pikkusiskoni kanssa yhdessä pienessä huoneessa television ja kahden tietokoneen kanssa. Täällä on kasa uusia lainattuja elokuvia, mehujäätelöitä ja olen juonut laittoman paljon cocacolaa sekä nyt appelsiinimehun tilalla jääkaappikylmää ananasmehua. Tänä yönä voin valvoa ja nukkua aamulla pitempään kuin tänään, kun heräsin kuudelta töihin.

En muuten tiedä, onko normaalia tämän ikäisenä pelata vielä peliä tietokoneella.

Tänään poltin taas hetken vihreää limen tuoksuista kynttilääni, jonka poikaystäväni kerran jätti minun pöydälleni. Tänään vasta huomasin siinä kynttilän reunassa lyijykynällä kirjoitetun Rakastan sinua. En tiedä, miksi huomasin sen vasta nyt.

Myös onni on perintöä

Luin yksi päivä erästä blogia, jonka jälkeen minun oli heti tilattava kirja: 1 2oo syytä olla onnellinen. Kyseisen teoksen on kirjoittanut Barbara Ann Kipfer. Teos on kaksikymmenvuotisen työn tulos. Hän on kirjoittanut sen ajan muistiin pikkuasioita, jotka tuottavat hänelle onnea. Hän kirjoitti ensimmäiset muistiinpanonsa pienelle kierrelehtiölle, kun hän oli kuudennella luokalla.

Tämä kirja on mahtavuutta. En ole ehtinyt vielä edes puoleenväliin, mutta olen täysin vakuuttunut siitä. Olen alleviivannut asioita, jotka tuovat onnellisuuden myös minulle.

Sälekaihtimien puhtaanvalkoisille seinille luomat varjot

Toimeksi paneminen

Ihkauudet muistivihkot

Korvapuustit, joissa on paljon kanelia

Kummitustarinoiden kertominen pimeässä

Syksyn ensimmäinen kouluviikko

Mustikkapiirakka ja se miltä hampaat näyttävät sen syömisen jälkeen

Se kun jarruttaa nähdessään sateenkaareen

Toisilta saatu kannustus

Onnellisten vanhempien näkeminen

Tyynyn viileä alapuoli

Rakkauselokuvat

Se kun olet päivällä kotona ja postiluukusta kolahtaa iso kasa postia

Odotuksen innostus

Ja 12 986 muuta syytä olla onnellinen.

Erin - Vanha Nainen Hunningolla

Tänään valloitin pakastimen kannen vesiväreillä ja postikorteilla niin ettei kukaan päässyt ottamaan sieltä jäätelö. Olen yrittänyt opetella käyttämään vesivärejä. Sitten, kun osaan käyttää vesivärejä hienosti, minun pitäisi opetella lukemaan sanomalehtiä ja juomaan kahvia. Minun täytyy opetella lisäksi nauttimaan jokaisesta hetkestä, piirtämään lyijykynillä, kirjoittamaan kauniisti ja heräämään aikaisin ilman lyhyitä yöunia. Tapanani on vain valvoa ja nauttia yön tunneista piirtämällä ja katsomalla kauniita elokuvia. Se on pahe, mutta ihanaa.

Jokin aika sitten kävin kahdeksan vuotiaan pikkusiskoni huoneessa. Ajattelin, että hän oli unohtanut valot päälle ja nukahtanut. Hän tekikin pieniä kirjeitä kavereilleen.

Ps. Ihmettelen, että kuuntelen koko ajan otsikossa olevaa kappaletta.