Minun tulevaisuus

Minä olen haaveillut. Olen haaveillut tulevaisuudesta.

Tahdon tulevaisuuteni olevan pullantuoksuinen, eloisa sekä kaunis. Tahdon myös turvallisen arjen, mutta silti toteuttaa itseäni. Tahdon onnellisen yhdessäolon.

Minä tahdon asua maaseudun rauhassa hienossa puutalossa, jossa on parveke. Sen talon pihalla on paljon koivuja ja vaahteroita. Talossa on hienot puulattiat ja valkoiset ikkunakehykset. Valkoiset pinnat kuviotapeteilla ja huoneiden korkeus on kolme metriä, kuten sinun huoneesi on nyt. Takkatuli, joka on tehty hyvän tuoksuisista mäntyhaloista.

Minun kotonani tuoksuu pullalta ja puhtaalta vauvalta. Siellä syödään uusia perunoita voin ja tillin kanssa. Minun kotonani tehdään ruisleipää ja pullataikina nousee niin kuín pitääkin.

Lapsilleni annan vanhoja nimiä ja he leikkivät vanhoja leikkejä, kuten Twistiä ja kymmenen tikkua laudalla. Lapseni yrittävät kävellä kadulla astumatta halkemien päälle. Lapseni syövät höyryävän kuumia uunituoreita leipiä ja keräävät metsämansikoita takapihalta. He ripustavat kotimme seinille piirustuksiaan ja nukahtavat vanhempien antamien monien pusujen jälkeen tilkkutäkkien alle.

Sitten illalla me vietämme kahdestaan aikaa, sinä ja minä. Kuulen, kuinka kuiskaat käpertyessämme peiton alle, Rakastan sinua. Ja minä vastaan sinulle, että rakastan sinua myös. Me rakastumme aina uudelleen toisiimme.

Lauantaisin me (minä, sinä, lapsemme ja hellyydenkipeä kissamme) syömme kinkku-juusto-voileipiä vuoteessa. Ja ne meidän valkoiset ikkunakehykset helisevät meidän naurustamme.