Vuodenajoista

Nyt on se aika vuodesta, kun me syömme laskiaispullia ja lapset syövät lisäksi salaa lunta. Kohta on se aika vuodesta, jolloin täytyy alkaa syömään mansikoita ja muita marjoja vähän väliä tilan tekemiseksi uudelle sadolla. Kesällä tulee poimia mansikoita.

Onnellisuutta on se, kun on kevättä ilmassa. Silloin ihmiset pakahtuvat onnesta ja pääskyset lentävät. Välitunnilla tytöt heiluttavat hiukset niskaan, jotta aurinko pääsee lämmittämään kasvoja. Läksyjä tehdessä voi katsella sadetta ja hymyillä rakkaudelle sateenvarjon alla.

Kesän tunnistaa siitä, että omenapuut kukkivat. Rakastan kesän tuoksua: vasta leikatun heinän huumaava tuoksu. Rakastettavaa on myös sade hellejakson jälkeen ja koivujen tuoksu tällaisella ilmalla.

Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi viettää edes yhden kesän maalla. Olla punaisessa kesämökissä, jonka pihatietä reunustaa koivut. Siellä voi kahlata meren rannassa tai nauttia järvimaisemasta, jonka saarilla ja mailla kasvaa laajaa metsää ja jossa on jyrkkiä rantakallioita. Mene kesäaamupäivänä yleiselle uimarannalle ennen kuin sinne tulee muita. Kesämökillä näkee metsäkukkia ja heiluvia lehmänhäntiä. Kesämökillä ei ole kiire. Siellä voi nauttia kevyestä tuulesta riippumatossa loikoilemalla, etsiä neliapiloita ja katsella sinisellä taivaalla toisia takaa ajavia pilviä. Siellä voi miettiä, minkä muotoisia ne toisia takaa ajavat pilvet ovat. Siellä voi tuoda luonnon sisätiloihin ja juosta maaseudun aamun usvassa.

Tärkeintä maalla olemisessa: päivät, jolloin ei saa mitään aikaiseksi, ovat sallittuja.

Alkusyksynä voi vielä pitää ikkunaa auki yöllä. Vehnäpelto aaltoilee tuulessa ja ihmiset kaipaavat mustikkametsään. Rinkka selässä maata ristiin rastiin koluavat nuoret palaavat kotiin mukanaan paljon matkakertomuksia sekä uusia haaveita ja toiveita. Syksy on tehty syksyisistä lehdistä.

Suomi on tehty neljästä vuodenajasta, joita minä rakastan.