sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Eilen


Monta viikkoa minä olen elänyt paineiden ja stressin kanssa. Stressin huippu on ollut tämä viikko. Aamut minä vietin olemalla koulussa, jonka jälkeen menin suoraan töihin ja yhdeksältä päästyäni töistä aloin tekemään koulutöitä ja lukemaan kokeisiin. Vaikeita päiviä minä olen yrittänyt pehmentää lempi vaatteisiin pukeutumalla, sängyn alla olevalla suklaalla ja pimeässä kävelyllä silloin, kun mikään ei suju. Kokeet menivät hyvin ja perjantaina me saimme loistavan arvostelun opinnäytetyöstämme. Nyt minä olen taas helpottunut olemaan vain minä ilman stressaavaa aikataulua.

Eilen minä nukuin niin pitkään kuin halusin, joten heräsin vasta puoli yhdeltä. Minä melkein nauroin ääneen, kun huomasin kevään tulleen minunkin luokse. Lumen sulaminen vauhdilla oli mennyt ohi kiireeni vuoksi. Minä söin nopeasti paahtoleivän mansikkahillolla, sillä tahdoin ehdottomasti ulos. Minä kävelin kauan tuolla kevään keskellä ja join ostamaani limsaa. Ajattelin matkallani asioita, ihan niin kuin olisin ollut kotona. Minä kävelin joen yli ja katsoin ohi meneviä junia. Minä etsin hienon asunnon, jossa on oma piha ja puulattiat. Minä luulen, että pian muutan uuteen asuntoon. Minulla ei ollut kiire, vaikka illaksi minä menin vielä töihin. Olen töissä terveyskeskuksessa ja minä pidän olla töissä siellä. Se tuntuu niin omalta paikalta. Tuona lauantaina sain töistä pari ruusua, sain postia ja puhuin monta tuntia poikaystäväni kanssa.


Koko se lauantai päivä meni nappiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti