"Veikko katseli, kun Maija meni naapurihuoneeseen, tuli kohta takaisin ja pani jotain lämmintä Veikon käteen. Kupillisen maitoa.Veikko siemaili maitoa, maisteli joka pisaraa kielellään, jotta maito kestäisi mahdollisimman pitkään ja Maija Poppanen pysyisi hänen vieressään.
Maija seisoi siinä sanomatta sanaakaan, katseli vain miten maito hiljalleen hupeni. Veikko haistoi hänen valkoisen kahisevan esiliinansa ja miedon paahtoleivän tuoksun, joka aina leijui herkullisena hänen ympärillään. Mutta vaikka Veikko miten yritti, hän ei saanut maitoa kestämään ikuisesti, ja kohta hän huokaisi harmisssaan, ojensi tyhjän kupin Maija Poppaselle ja sujahti takaisin makuulleen. Ikinä ennen hän ei ollut tajunnut, miten mukava sänky hänellä oli. Ja hän mietti sitäkin, miten lämmin ja onnellinen olo hänellä oli ja miten oli onni että hän eli."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti