Kävimme matkallamme koulussa, jonka oven olen avannut monien vuosien ajan. Avaessani tuota ovea minulla oli hammasraudat, lyhyet tummat hiukset ja paljon lapsenmielisyyttä. Tuon talon pihalla olen loukannut olkapääni, pikkurillini ja lyönyt hampaani toisen tytön päähän. Etuhampaani irtosi. Olen pelästyttänyt opettajani kiipeämällä puuhun, pelannut poliisia ja rosvoa sekä käyttänyt leikeissämme maksuvälineenä pikkukiviä. Olemme syöneet kuusiaidan takana olevia ketunleipiä ja seepramännyn kävyistä kaivamiamme siemeniä.
Sulkiessani tuon oven viimeistä kertaa en tiennyt, kuinka tämä koulu voisi nyt näyttää niin pieneltä, vanhalta ja kaukaiselta.
Välituntisin saatoimme käydä viereisessä kyläkaupassa, joka oli tunnettu jäätelöstään ja makeisistaan. Kaupan myyjänä oli Alli, jolla oli paksut valkoiset hiukset. Hän pyöritti isoimmat näkemämme jäätelöpallot koskaan. Maksoimme ostoksemme aina kukkaroistamme kaivetuilla pienillä penneillä. Jos makeanhimo yllätti ilman pennejä, Alli antoi meidän maksaa ostoksemme myöhemmin.
Kaupan toiminta loppui euron tulon myötä. Allilla ei ollut varaa ostaa uutta kassakonetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti