Hymyn hyytymisestä

Isäni sanoo, että kaikki voi muuttua yhdessä yössä. Todellisuudessa kaikki voi muuttua vieläkin nopeammin. Kävin katsomassa päivystyksessä olevaa pikkuveljeäni. Hänellä oli kyynel silmässä, kanyyli vasemmassa kädessä ja happiviikset nenän alla. Siellä oli pari valkotakkista sekä yhtä monta ambulanssimiestä. Äitini kysyi ensivasteen miehiltä mitä lääkkeitä te annatte pojalle? ja ambulanssimies kertoi huumelääkkeistä, opioideista ja pitkävaikutteisuudesta. Äiti kuunteli mielenkiinnolla tämän, vaikka hän olisi tajunnut kaiken jo sanasta Oxynormia. Illalla vein äidille ruokaa. Pikkuveljeni oli tuolloin leikkaussalissa.

Kello 17:47 juna-asemalla oli hiljaista. Syynä tähän oli kuulutus: Lähtö aikaon muuttunut. Uusi lähtöaika on kello 18:39. Kaikki muutkin tulevat matkustajat, jotka lukeutuivat tuohon sanaan hiljaista, lähtivät. Vanhannäköinen auto oli kuitenkin parkeerattu vähän kauemmas. Autosta nousi nuorehko, pitkä ja kaunis nainen, jolla oli letitetyt tummat hiukset. Hän sytytti tupakan ja seisoi hetken nojaten autoon. Kun hän palasi taas autoonsa ja lähti, auton suunnalta tuuli lennätteli pieniä paperin paloja. Kun autoa ei enää näkynyt ollenkaan, keräsin kaikki paperinpalaset.

Olen yrittänyt koota paperinpalasia mutten ole onnistunut kokonaan. Saamani yksittäiset lauseet kuullostavat pelottavalta: please, you don't need me, i don't care, sim-card, thanks ja it for 4 days.

Ei minun hymyni ole hyytynyt, kun koivuissa on jo pienet lehdet.